ESITTELY

Kasvatan pienimuotoisesti shetlanninlammaskoiria Kotkassa. Perheeseemme kuuluu lapseni, mieheni ja 3 shelttityttöä. 
Työskentelen sovellusasiantuntijana it alalla.Teen myös sivutoimisena silloin tällöin koiravalokuvauskeikkoja. Harrastan koirieni kanssa tavoitteellisesti agilityä.  Rakastan pitkiä metsälenkkejä ja nautin koirieni kanssa monipuolisesta puuhastelusta. 

Lapsesta asti olen ollut erittäin eläinrakas. Elämääni ovat kuuluneet hevoset, hiiret, hamsterit, kanit, kissa ja koirat. Ensikosketuksen koiramaailmaan sain v. 2006 kun lapsuudenkotiini muutti veljekset Eetu ja Vikke, jotka olivat kääpiöpinserin/chihuahuan/ whippetin sekoituksia. 

v. 2014 valmistuin sairaanhoitajaksi ja aloin varovasti ja harkiten katsomaan erilaisia koirarotuja, koska kaipasin karvaista ystävää vierelleni. Shetlanninlammaskoira kaikista rotuvaihtoehdoista sykäytti kovasti rotukuvauksen, koon ja terveyden puolesta. Rotukuvauksessa shelttiä pidetään helppona ensimmäisenä koirana, miellyttämisenhaluisena, seurallisena, aktiivisena ja nopeana oppijana. Katselin pitkään facebookissa shelttipalstaa, perehdyin rotuun enemmän ja ihmisten kokemuksiin rodusta. Tämän jälkeen olin aivan varma, että sheltti olisi mun rotu. Sitten aloin etsimään kasvattajia... Ja siitä se sitten lähti. Elokuussa mulle tuli ensimmäinen oma sheltti; Dina. 
Dinan kaverina asui samassa taloudessa 50kg lempeä Saksanpaimenkoira Väinö v. 2014-2017

Dinan jälkeen hurahdin sheltteihin todenteolla. v. 2017 meille muutti Dinan puolisisko Kira, joka oli Käpylaakson kennelin sijoituskoira. 9/2019 Kira siirtyi omistukseeni tehtyään Käpylaakson kenneliin pennut. Kiran pentue syntyi ja kasvoi kotonani.  Kiran pennuista Pipa jäi meille asumaan. Pipa oli myös Käpylaakson kennelin sijoituskoira, mutta siirtyi omistuksiini 4/2020 peitsihampaan takia. Sadun ansiosta sain kipinän shelttien kasvattamiseen, kun olen saanut ketynä sivussa seurata hänen kasvatustyötään. Shelttien myötä kiinnostukseni kasvoi koirien kouluttamista, agilityä, ruokintaa, terveys ja perinnöllisyys asioita ja jalostustyötä kohtaan. 17.3.2019 menin kasvattajan peruskurssille ja 4.9.2019 minulle myönnettiin kennelnimi Kidirian.

Pentueita meille tulee harvakseltaan, ei edes joka vuosi, sillä kasvatan omaan tarpeeseen. Pidän kotona olevan koiramäärän rajattuna, enkä luovu vanhuksista tai "jalostuskelvottomista", koska kaikki koirani ovat minulle hyvin rakkaita perheenjäseniä. kts blogi kirjoitus ajatuksia kasvatustyöstä

​

Tervetuloa Kidirian kennelin sivuille!