Facebookin kasvattajaryhmässä yksi kasvattaja aloitti mielenkiintoisen keskustelun jalostusvalinnoista ja pohdinnoista niiden takana. Muutamien kasvattajien inspiroimana halusin myös itsekkin kirjoittaa asiasta blogiin, vaikka minulla ei olekkaan vielä vuosien kokemusta kasvatustyöstä. Itselläni on rodusta kokemusta 6 vuotta ja yksi yhteistyöpentue takana. Olen kuitenkin "kotiläksyni" rodusta ja kasvattamisesta opiskellut, monia asioita kantapään kautta oppinut ja tiedonjanoisena etsin jatkuvasti uutta tietoa ja keskustelen viisaiden kokeneiden kasvattajien kanssa. Voi pojat oli vaikea kirjoittaa tiivistetysti ilman, että asia lähti rönsyilemään! Kasvatustyöni päätavoite on viedä rotua eteenpäin terveyden ja luonteen puolesta. Laatu tulee ennen määrää. Jokainen pentue on suunniteltu niin, että voisin siitä itsekkin ottaa pennun. Pidän kuitenkin kotona olevien koirien määrän rajattuna, koska haluan kaikkien kanssa yksilöllisesti aktiivisesti touhuta. Nämä ovat tämän hetken ajatukset kasvatustyöstä ja näkökantani voi tietysti muuttua vuosien ja kokemuksen myötä. Tietenkään tietyissä kriteereissäni en halua joustaa kasvattajaurani missään vaiheessa. Ehkä saatan kuulostaa "natsilta" kriteereissäni, mutta pennuttaminen on aina riski nartullekkin ja haluan 100% seistä valintojeni takana ja olla 150% innoissani yhdistelmästä, muuten se riski ei ole sen väärti ja jätän ennemmin narttuni pennuttamatta. Kyseessä on kuitenkin mitä rakkain perheenjäsen. Tämän takia meille ei tule usein pentuja, vaan silloinkun yhdistelmä on "tarpeeksi herkullinen" ja kun suunnitelmat sujuu odotusten mukaisesti. Tämä ei ole minulle elinkeino vaan erittäin rakas harrastus, johon annan itsestäni kaiken mukaan suurella sydämmellä. Tämän takia olen tarkka yhdistelmästä, emon kantoajasta, pentujen hoidosta ja virikkeelistämisestä ja tulevista kodeista. En varaa pentua näkemättä kotiehdokasta, koska haluan pennun juuri sille sopivaan kotiin.
Ensimmäisenä kriteerinä on luonne, jos sheltti on arka, en halua sitä käyttää jalostukseen. Arkuus on jossakin määrin periytyvää ja kasvatustyöni yksi tavoite on kasvattaa reippaita shelttejä aktiiviseen käyttöön, jotka sopeutuvat hyvin yhteiskuntaan. Hyvillä terveystuloksilla ja näyttelytitteleillä ei ole minulle merkistystä jos luonne ei ole hyvä. Haluan esim. uros ehdokkaan nähdä ennen päätöstä käyttää sitä jalostukseen. Kiinnitän luonteessa myös huomiota hermorakenteeseen, saalisviettiin ja haluun työskennellä ihmisen kanssa.
Toinen kriteerini on terveys. Haluan, että molemmilta vanhemmilta on tutkittu kattavasti luusto (selkä, kyynär, polvet, lonkat), silmät, sydän ja tarvittaessa geenitestit (CEA, PRA, MDR1) ja mahdollisesti sapen ultraääni. Pyrin myös sukutaulut kartoittamaan terveyden, purennan/hampaiden ja kintereiden suhteen, tästä minulla on kirjanpitoa eri suvuista. Tietenkin on aina riski terveydenkin suhteen, vaikka vanhemmat olisi priimaa terveydeltään, mutta haluan minimoida riskit hyvillä lähtökohdilla ja hyvällä tutkimustyöllä. Miksi sitten sapen ultraääni? Viimeaikoina on tullut enemmän esille shelteille tyypillinen mucocele eli sappirakon limakalvon liikakasvu/paksuuntuminen. Joillakin vaiva voi olla oireettomanakin. En halua lietsoa, että kaikilta oireettomilta shelteiltä pitäisi sapen ultraääni tehdä, mutta koen jalostuskoiralle sen olevan tärkeä.
Kolmas kriteerini on ulkonäkö. Haluan sheltin näyttävän rodunomaiselta; ääriviivoiltaan tasapainoinen ja kaikilta osiltaan sopusuhtainen, liike joustavaa ja sulavaa. Suosin enemmän luustoltaan kevyempiä shelttejä. Haluan molempien vanhempien olevan samantyyppisiä ulkomuodoltaan, jotta tulee mahdollisimman tasaista jälkeä. Bi väreihin olen aina ollut rakastunut, mutta muutkin värit shelteissä ovat kauniita. Valinnan kuitenkin teen ominaisuudet edellä, ei väri. Näyttelytittelit ovat arvostettavia ja haluan kaikille jalostuskoirilleni näyttelytuloksen, mutta en pidä sitä tärkeimpänä asiana jalostusvalintojani tehdessäni.
Neljäs kriteerini on eettisyys. Arvostan uroksen omistajia, ketkä antavat harkitusti ja vastuullisesti urostaan käyttää ja ovat kiinnostuneita jälkeläisten terveystuloksista. Pyrin välttämään "matadorurosten" käyttöä. Toinen asia mikä minulle on tärkeää on sukupuolivietti, koska sekin on periytyvä asia. Nartulla ja uroksella tulee olla luonnollinen halu lisääntyä. Haluan, että nartulla on selkät kiimat, antaa astua normaalisti ja on hyvä emo. Uroksen tulee astua luonnollisesti ja uroksella tulee olla hyvä sukupuolivietti. Uroksen kivekset tulee myös olla laskeutuneet luovutusikään mennessä.
Yhteenveto:
Teen etukäteen paljon tutkimustyötä ja punnitsen yhdistelmän miinukset, plussat ja mitä haluan tällä yhdistelmällä saavuttaa. Uros on yleensä pitkän "hiljaisen stalkkauksen" tulos.
Tarkkailen yhdistelmässä ominaisuuksia, jotka ovat eduksi harrastuskoiran aluille. Haluan tehdä kaikkeni, jotta pennuilla olisi mitä parhaimmat lähtökohdat terveeseen ja aktiiviseen elämään.
"Rakkaudesta, intohimosta, söpöistä silmistä, vauhdikkaista tassuista, heiluvistä hännistä, iloisesta mielestä ja haaveiden pilvilinnoista - siitä on Kidirian sheltit tehty. "